Heippa! Kotona siis ollaan oltu jo äitienpäivästä lähtien ja nyt on ihan jees fiilikset. Luulin että lähtö olis ollu vaikeempaa, mut nyt on ihana olla kotona. Tiedän että ikävä iskee joku kerta pahan kerran ja silloin harmittaa ettei oo Italian lämmössä sinne jääneiden kavereitten kanssa.
Matka Milanon lentokentältä sujui ongelmitta. Matka oli aika uuvuttava ja pitkän tuntunen, vaikka ei se mitään ole verrattuna lentoa filippiineille. Väsytti myös sitä edeltävien juhlimis päivien ja vähäisten yöunien takia. Keskiviikko, torstai ja perjantai oli kyllä semmosta bailausta että huhhu. Jotenki riitti energia myös töihin ja shoppailuun jälkeisinä päivinä. Suoraan sanottuna dagen efterit oli kyllä helvettiä:-D
Perjantaina aqan jälkeen ja lauantaina oli hyvästelyjen paikka. Lauantaina pakkailujen(joka myöskin oli helvettiä) jälkeen mentiin minä, Gosia ja Valeria hakee kiinalaista ja istuttiin Boccadasseen. Että kun tulee ikävä sitä maisemaa. Amelie liitty seuraan jälkeenpäin ja juteltiin niistä ja näistä, meidän ''sivistyneitä'' keskusteluja tulee kans ikävä. Ollaan yhessä kyllä semmonen retard porukka. Hhahah! Lopulta Valerian ja Amelien piti mennä kotiinpäin. Se oli vika kerta kun näin ne, ja oli kyllä haikee fiilis. Pitkien halauksien jälkeen bussi tuli ja hyvästeltiin viimeisen kerran. Tän jälkeen mentiin Gosian kanssa istuskelee Boccadasseen, jossa ollaan koettu monta auringonotto hetkeä ja monet bisset yhessä. Gosian näin vielä aamulla juna-asemalla, josta se oli lähössä San Remoon tapaa sen ystävää aamulla. Aamulla oli kyllä vielä haikeempaa hyvästellä perhe ja Gugu varsinki, joka nukku vielä sikeesti ennen kaheksaa. Kyyneleet vaan virtas kun katoin sitä aamulla ja sanoin sille hyvästit. Toivottavasti se tulee muistamaan mut kun se kasvaa. Luisa vei mut sitten juna-asemalle, jossa näin vielä Gosiaa. Sen juna lähti vastakkaiselta raiteelta, niin voitiin jutella siinä vielä hetken. Viimein Gosian täyty lähteä ja siinä hyvästelin myös Lusian, jonka piti hakea Ludo isovanhempien luota. Ludon näin siis viimeisen kerran edellis päivänä, mut ei tuntunu niin surulliselta. Johtu ihan siitä etten vielä osannu käsittää mun lähtöä ja Ludoon mulla ei ollu niin hyvät välit kun Guguun. Tulee kyllä ikävä molempia.
Junan saavuttua Milanoon piti ottaa bussi Linaten kentälle. Aika oli riittävästi, eikä ollu mitään hoppua. Kauheesti stressas ylikilot ja jos pitäis heittää kamaa veke. Mut onnekseni ei pitäny. Tuli jo heitettyä tarpeeks vaatteita Genovassa enkä saanu pestojakaan otettua Suomeen. Välilasku oli Riikassa, jossa oli puol tuntia aikaa vaihtaa konetta. Portti löyty nopeesti ja pian olin taas ilmassa. Lento meni nopeesti ja pian olin jo Suomessa, jossa äiti ja iskä oli vastassa. Miten ihanalta voi tuntuukkaan nähä vanhemmat taas pitkän ajan jälkeen. Kotona ekaks eteisessä näin siskot ja Melissan, anskun kaverin ja pian eteisen jälkeen kaverit hyppää nenän eteen ja huutaa 'yllätyyys'. Hitto mikä shokki taas. En osannu kuvitella mitään tämmöstä. Ansku oli järkänny mulle yllätysjuhlat, kiitos siitä Anksu vielä :-) Keittiön ääressä vaihettiin kuulumisia hyvän ruoan parissa ja olin kyllä niin monesta asiasta ihan ulapalla. Ihana yllätys taas ja ihana oli nähä kavereita!
Nyt lukemaan pääsykokeisiin,
ciao xx
