Kuukaudet kuluu, viikot kuluu, päivät kuluu ja alle kolmen viikon päästä oon Suomessa. Haluisin jäädä tänne vielä pidemmäks aikaa, mut on se kai aika palata kotiin. Perheen lapsista on tullu tärkeitä, Genovasta tullu toinen koti ja au-pair kavereista on tullu tosi ystäviä, ja on surullista ajatella ettei tuu näkee niitä enää joka päivä.
Mut kauhee ikävä kotiakin ja en malta odottaa että näkis perhettä ja kavereita.
Lauantaina mentiin Amelien ja Gosian kanssa Genovan hautausmaalle, joka on yks euroopan suurimmista. Hautausmaa on kuuluisa kaikista muistomerkki veistoksistaan, jota pitää sisällään. Voin sanoa vaikka kyse on hautausmaasta, en oo varmaan ikinä nähny mitään niin kaunista. Paikka oli täynnä kukkia ja upeita, mut myös kammottavia veistoksia, joiden tekemiseen yhteensä on menny vuosia. Harmi ettei ollu järkkäriä messissä, niin olis tullu upeita kuvia, niin meen sinne takas Valerian kanssa ennen kun palaan Suomeen.
Tehtiin sunnuntainakin retki Righiin, joka on vuoristolla ja josta näkee upeet maisemat ympäri Genovaa. Amelie sai sitten mahtavan idean kävellä metsätiellä puistolle päin. Käveltiin ja käveltiin tunnin ajan ja lopulta päädyttiin pikku puistolle, jossa oli pelkkä ravintola puutarhoineen. Ravintolassa näytti olevan perhejuhla, mutta silti mentiin istumaan sinne. Turha matka loppujen lopuks, mut onneks sai haistella raikasta metsä ilmaa, jota ei kaupungista löydy. Lähtiessä Amelie onneks kysy italialaiselta porukalta neuvoa minne mennä, ja tää porukka tarjos meille kyydin keskustaan. Halleluuja! Muuten olis joutunu kävelee pelkkää ylämäkeä takas mistä tultiin tai alamäkeä, josta ei mitään hajua minne johtais.
Illalla mentiin sitten uuteen lemppari aperitiivo paikkaan. Siellä työskentelee yks hauska ja mukava mies, joka tuo meille aina lisää ruokaa ja eilen toi shottilasit sisältäen viiniä. Olee! Siitä on tullu nyt vakkari sunnuntai-ilta hengailu mesta ja ens viikolla uudestaan.
Kohta puolin illallinenkin valmis, täs alkaa jo nälkäki kasvaa. Hassua miten näläntunne voi tuntuakki niin oudolta. Tulee syötyä kokoajan jotai pientä niin nälkää ei huomaakkaan. Suomessa alkaa sitten laihdutuskuuri, täällä se on ihan mahdotonta. Mut se on moiks.
Xxx
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti